maanantai 25. maaliskuuta 2013

No eipähän toki ota päähän...

Voi himskatin himskatti, mä ahkerana ihimisenä tietenkin oon kuvannu tekemiäni sukkia urakalla, puhelimella tietenki. Ku sitte vaihroon luuria ja laitoon vanhan kiertoon, niin ajattelematta sen kummemmin yhtää mitää, tyhyjäsin puhelimen muistikortin... Eli kaikki kymmenen parin kuvat katos nuin vaan=(. Melekeen teki mieli läpätä ittiänsä takaraivohon jollaki kovemmalla, mutta tyyryn ny sitte sättimisehen, jottei tuu kovin lujaa pää kipiäksi. Mutta mitä me tästä opimme, ajatteleminen olis joskus sallittua, jopa suotavaa. 

Muuten tämä alaku vuosi on mennykki melekeen huomaamatta ohitte, päivät vaan valuu jonnekin, ja yhtäkkiä huomaa, että kerpeles, pihalla paistaaki jo komiasti aurinko, ja räystäät tippuu. Kevättä on ilimas, ja mä orottelen jo innolla pyörääly keliä, maantie, täältä tullaan=DDD.... Ens kesän pyörääly tavoottehet on korkialla, 500km täytyy tulla täyteen, aikaa elokuun loppuun, aika alakaa sitte ku tarkenoo mennä pyörällä=D. Hullua, mä joka en ikinä oo tykänny mistää urheelulajista, ja oon aina karttanu kaikkia mistä hikiä vois pikkuusenki pukata, orottelen ny ihan tuskas kelien lämpiämistä ja sitä että sais hypätä pyörän selekähän. Vielä ku joku keksis hyvän tavan kutoa ja ajaa pyörällä yhtä aikaa, olisin varmaan seittemännes taivaas... mutta toistaaseksi en oo vielä mitää huippuireaa asian tiimoolta keksiny... 

Painon purotuski on erenny muutaman kilon, ei mitenkää hurraa tuloksia oo viime aikoona tullu, mutta jokainen sata grammaaki on tärkiä, silloon ku se on miinus merkkistä, eikä sitä iän ikuusta plussaa. 

Kevättä on siis ilimas, kaverit nautitaan siitä! Nautitaan tästä, eikä kirota enää maanantaita, jokainen maanantai vie vaan lähemmäs kesää=D.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Tiistakia tiistakia... Eilen oli kutistusinnun projektin puntari päivä, ja hih hei mäpäs juhlin reippaasti... Joulun kilot tuli karistettua 7 päivässä, eli suurin osa oli varmaan suolasen ruuan tuomaa turvotusta tai joitain. Mutta kuitenkin, siltä osin vuosi alkoi hyvin. 
Liityin samalla karkkilakkoon, ainakin nyt tammikuun ajaksi. Sekin on mennyt hyvin. En oo kertaakaan vielä jääny kuolaamaan kaupan  karkkihyllyn ääreen usvaanen katse silimis. Tosin oon kyllä aika hienosti kiertänykki sen karkkihyllyn, maharollisimman kaukaa. Hyvä fiilis päällä. Laihruttamisen suhteen siis.  Vielä kun joku irrottais mun ahterini soffalta ja kuljettaisi mut lenkille. Koirat olis jo kovaa menossa, minä en. 

Muuten mielessä onkin sitten pyörinyt käsityöt, orotan Jaanan kanssa tilattuja neliskanttisia kurinpuikkoja kuin kuuta nousevaa, saas nähärä, onko niistä helepotusta nivelkipuuhin sormis. Vaikka multa kiellettäis kutominen kokonaan, mä mä mä en vaan pysty lopettamaan. Joutavan päiväiset lääkärit kun tuppaa eherottelemaan sitä vähän väliä=D. Ne mistää mitään tierä sanon minä, mikään ei korvaa kutomisen aiheuttamaa sielun rauhaa. Silimukat ku soljuu sormis niin aivot lepää... Toivottavasti eres yks persoona tämän maan päällä on samaa mieltä mun kanssani... Etten jouru vielä kaiken päätteeksi tunnustamaan olevani outo=D. 

Valamistakin on tullu, kaharet huopatossut orottaa pesukoneeseen menoa. Täytyy vaan orottaa että ollaan menossa tulevan käyttäjän luo, että saa muotoiltua märkänä käyttäjän jalkaan soppeliksi. Aloitin sitten itselleni niin kutsutun perslämmittimen, jota kai hameeksikin kutsutaan. Ihan peruskamaa, harmaata seiskaveikkaa ja suoraa putkea, mutta näin reumaatikon lonkkia lämmittää kivasti. Kaks aikaisempaa viritystä on jo käytössä, mutta jos nyt saisi aikaan sellaisen jonka kehtais kuvata päällä, ja poistua se päällä jopa asunnosta viemään vaikka roskia.... Tästä projektista tulee kuvaa sitten valmiina, samaten tossuista pesukoneen jäljiltä=). 

tiistai 1. tammikuuta 2013






Eli tässäpä näitä viimeisimpiä  väkerryksiä, kaksi ylimmäistä on lampun uuresta elämästä, entinen päällinen alkoi olla nimenomaan entinen, ja päätin kutoa sille uuren hupun, lanka oli jotain novitan paljettilankaa, kaksi iltaa siinä meni, mutta ny lamppu näyttää taas kivalta. Syksyllä iski myös innostus kokeella teherä rasoja ja tossuja huopuvasta langasta ja niitä onki sitte tullu tehtyä, ensi ittelle, sitte Jussille, sitte äiteelle ja niin erelleen, yks sun toinen ilimoottautuu jonon jatkoksi... Ja mähän kuron mielelläni=D. Alimmaases kuvas onki sitten paikan torellinen valtias, Kuningas Masa, ikää 4v. ja varpaita maharottomasti. Kuvassa Herra istuu iglussaan jonka pienelle (Juuh, tooooosi pienelle) virkkasin muutaman illan aikana. Sielon lämmin kissan mammuskella, ja joka ilta se siä makoolooki.
Mitähän seuraavaksi keksiis, tosin appiukon töpikät, eli huopatossut on viä kesken, mutta sen jäläkehen olis taas irean paikka vapaana. 


No niin, kaverin yllytyksestä sitten aloitettiin plokin pitäminen, pääasias tänne tuloo ilimestymään kuvia tekelehistä, kurotuusta asioosa, kaiken moisista näpertelyystä ny mitä aikahan on saatu. Onhan se sitte kiva kattua tämän vuoren lopus, mitä aikahan on saatu ja mitä vuoren aikana muutenkin on tapahtunu. Menos kun on se kuuluusa Kutistusinnun. Siitäki voi tulla jotaki päivitystä, aiva vahingos. Itte asias... Voi tulla aikapalioki asian vierestä välillä. Mikään kun ei saa mua olemahan hiliaa, paitti ruoka suus=D.
Nyt pitääs sitte kuvailla tekeleitä, sais eres ensimmääsen kuvan ilimoolle, mutta siinon pieni mutta matkas... Kuka kerpele on syöny kameran piuhan, mähän en itte koskaa hukkaa mitää... Koiria on aina hyvä syyttää. Ja kissiä kans...